Rakkaudella tunteillemme.

Ihmisyys on ehkä raadollisinta ja kauneinta, mitä tiedän. Heti vastasyntyneiden leopardinpoikasten jälkeen. Jotkin teistä, ellei kaikki, osaavat ehkä tunnistaa nämä kaksi eri tunnetilaa, jotka seuraavaksi esittelen. Ensimmäisenä toinen ääripää eli se, kuinka voit oikein tuntea elämän hyppysissäsi. Kuinka elämä näyttäytyy sinulle kaikessa kauneudessaan - suorastaan leijut ja janoat elämää. Alat pelkäämään kuolemaa ja sitä, että menetät kaiken tämän sekunnissa. Miten elämäsi voikaan olla näin ihanaa, kevyttä ja nautittavaa? Toivoisit eläväsi ikuisesti. Ja sitten on se toinen ääripää, kun suorastaan pyydät päästä pois. Toteat nähneesi tämän elämän ja saaneesi siitä kylliksi. Haluaisit ulos nahoistasi, ulos mielestäsi, ulos olemassaolosta ja ajattelun, tietoisuuden tilasta. 

Molempiin olotiloihin sinut on ajanut tapahtumat, ajatukset ja tunteet. Ääripäissä aivosi toimivat joko pilvessä tai sumussa. Ollessasi täynnä elämän energiaa, et muista sinua joskus satuttaneita asioita tai sitä faktaa, että jonain päivänä tulee taas sattumaan. Et välitä etkä aidosti välttämättä edes muista kärsimystä. Olet vain ja nautit olostasi. Toivot sen kestävän ikuisesti. Mutta eihän se kestä. Kärsiessäsi, menetettyäsi kaiken toivon paremmasta ja ollessasi tunnenauhan toisessa ääripäässä, et puolestaan kykene ajatteluun tulevasta. Aivosi eivät oikeasti kykene positiivisiin, toiveikkaisiin ajatuksiin - ajatuksiin paremmasta huomisesta. Et kykene muuta kuin lillumaan liemessäsi, käpertymään kerälle ja odottamaan, että olo menee ohi. Ja sehän menee. 

Molemmat ääripäät ovat elämäämme kuuluvia, hyviä, tarpeellisia olotiloja. Mutta niiden väliin mahtuu aika paljon muutakin. Sinne mahtuu tyyneyttä, levottomuutta, rauhaa, tyytyväisyyttä, kevytmielisyyttä, surua, ikävystymistä, pettymystä, neutraaliutta, toiveikkuutta, uhmakkuutta, mielettömyyttä, tunteellisuutta, dramatiikkaa ja farssiakin. Et elä elämääsi ääripäissä. Liu'ut pitkin tunnenauhaasi, olotilasi nauhaa. Milloin pysähtyen missäkin kohti. Ja olet alati liikkeessä. Toisinaan varsin nopeassa, toisinaan hitaammassa vauhdissa. Mutta loppujen lopuksi, aina matkalla. 

Katso tänään kiitollisena kaikkia niitä tunteita, joiden kanssa saat elää. Ne ovat kaikki hyviä ja arvokkaita, lähetetty ohjaamaan sinua matkallasi. Tulet tuntemaan niistä jokaisen, jos vain maltat tutustua. Älä suotta pelkää niitä, niinkuin minä tein. Ne eivät sinua tapa. Ja muista, kaikkien olotilojen aikana ja jälkeen on yksi asia, joka pysyy - nimittäin toivo.