Antakaa kaikkien välimuotojen kukkia

Naapurillani oli hyvin pienimuotoiset illanistujaiset eilen illalla, joihin hän kutsui minutkin. Olin myöhään illalla tulossa kotiin, mutta ajattelin pistäytyä tervehtimässä naapuria, sillä ei minulla varsinaisesti ollut kiire kotiin. Ajattelin, että lähden sieltä sitten kun minua alkaa nukuttaa. Naapurini ja hänen vieraansa siemailivat viiniä ja tarjosivat minullekin. Otin kohteliaisuudesta yhden lasin. Se ei kuitenkaan seuralaiselleni riittänyt. Koska hän joi paljon, minunkin olisi pitänyt juoda paljon. Jo tässä vaiheessa haluan huomauttaa, että olemme kaksi eri ihmistä ja meillä on kaksi eri suuta. Hänellä omansa, minulla omani, ja molemmilla lupa ja velvollisuus päättää mitä suuhunsa laittaa. Useita kertoja jämäkästi kieltäydyin lisätarjouksista, vaikka kieltämättä jo kuudennentoista kerran alkoi ärsyttää, että miksi viestini ei mene perille. En ole absolutisti, mutten myöskään halua suurkuluttaa ja väärinkäyttää alkoholia vaan nauttia siitä, ihan vain maistella. En pidä päihtymisen tunteesta. Ei tässä vielä kuitenkaan mitään. Vähän ennen yhtätoista minua alkoi nukuttaa ja aloin tehdä lähtöä. Sanoin naapurilleni, että taidan lähteä iltapalalle ja nukkumaan. Hän painosti minua ottamaan yhden croissantin. Muuten hyvä, mutta minulla on sairaus, jonka takia en voi syödä vehnää. Kieltäydyin kohteliaasti ja sanoin, että voin aivan hyvin syödä iltapalan rauhassa kotona. Tästäkö seuralaiseni suivaantui ja alkoi painostaa ja tentata minua tyyliin "mikä sulla oikein on? Siis mikä? Mitä sä oikein säädät jollain ruokavaliolla?" Tässä vaiheessa minua alkoi todenteolla hävettää hänen puolestaan ja vihastuttaa omasta puolestani. Kerroin hyvin lyhyesti sairaudestani, vaikkei minun olisi tarvinnut. Minulle tuli hyvin epämukava olo ja ilta päättyi kurjaan tunnelmaan.

Voi olla, että alkoholin vaikutuksen myötä naapurini suhteellisuudentaju ja käytöstavat olivat unohtuneet. Minun on hyvin hankala ymmärtää ihmisiä, keillä on ongelma toisten ihmisten alkoholin käytön tai syömisen suhteen. Emme voi tietää ihmisten taustoja/tilanteita/sairauksia. Henkilö voi olla entinen alkoholisti, joka juomaan painostamalla laitetaan äärimmäisen vakavaan paikkaan. Henkilöllä voi olla ruokarajoituksia, joista hän on jo valmiiksi pahoillaan ja kokee ne asioiksi, jotka vaikeuttavat hänen elämäänsä. On tylyä tyrkyttää ja tyrkyttää jos vieraasi on kerran kohteliaasti kieltäytynyt. Erityisesti alkoholin käytössä jokaisella on lupa nauttia siitä omalla tavallaan tai olla nauttimatta ollenkaan. Se ei VOI olla ongelma seuralaisille. Minusta olisi ollut mahtavaa, että naapurini olisi voinut suhtautua vierailuuni ilolla. Sanoa esimerkiksi, että "ihanaa, että pääsit liittymään seuraamme vähäksi aikaa, nähdään taas ja hyvää yötä!" Hänen oma halunsa pämpätä pää täyteen yömyöhään ja saada siihen seuralaisia meni tämän edelle. 

Tällainen käytös ja maailma on minulle tuttua ajoilta kun opiskelin ammattikorkeakouluissa. Koin koko koulun ajan, etten löydä seuralaisia kenen kanssa voisimme viihtyä illan yhdessä, ottaa ehkä lasit viiniä tai ihan vaan kupit teetä ja jokainen lähteä nukkumaan 23-00 aikoihin tai mihin aikaan itse kutakin alkaa nukuttamaan. Tällaista seuraa ei yksinkertaisesti ollut. Osallistuin juhliin, mutta niissä kaikissa minua painostettiin juomaan, mikä alkoi tuntua minusta hyvin tukalalta. Olisin voinut ymmärtää kehotukset yhteen lasilliseen boolia JOS olisin hiljainen ja ahdistunut yksin nurkassa istuva tuppisuu. Olen kuitenkin persoonaltani hyvin puhelias, aktiivinen, osallistuva ja tutustun uusiin ihmisiin erittäin helposti ja nopeasti. En siis tarvitse alkoholia vapautuakseni estoista, minulla ei juuri estoja ole. Olin hyvin ärsyyntynyt juomaan painostamisesta ja loppupeleissä aloin vältellä bileisiin menemistä, koska olin jo valmiiksi ahdistunut siitä että vähäjuomaisuuteni tulee olemaan seuralaisilleni ongelma. En yksinkertaisesti JAKSANUT sitä painostusta ja kyselyä, ihmettelyä ja kyräilyä. Selitystä siitä miksi en juo. Kohtelias kieltäytyminen ei riittänyt. Maininta siitä, että tahdon treenata seuraavana päivänä ei riittänyt. 

Minua hämmentää kyseinen käytös ja tapa Suomessa. Jos itselläsi on tarve juoda runsaammin, tee se omalla vastuullasi. Pohdi kuitenkin tuota tarvetta itsesi kannalta. Lisäksi, anna ihmisten määrittää ja pitää omat rajansa alkoholin käytön suhteen. Ne eivät kuulu sinulle. Saatat menettää monta hyvää ystävää moisella käytöksellä. 

Itseni kannalta tässä tapauksessa huomionarvoista oli se, että siinä missä ennen olisin alkanut potemaan syyllisyyttä ja huonommuutta siitä kun naapurini suivaantui minulle ja "tuotin hänelle pettymyksen." Tällä kertaa tajusin, että vika ei ollut minussa vaan naapurini käytöksessä, joka oli asiatonta ja liioiteltua. Minulla on lupa rajata oma ajankäyttöni, alkoholin käyttöni sekä ruokavalioni (jos terveydentilani sitä vaatii). Jos nämä asiat ovat joillekuille ongelmia, ne ovat heidän ongelmiaan. Aion jatkaa tällä linjalla enkä kokea syyllisyyttä perustarpeideni ja toiveideni täyttymisestä ja niistä huolehtimisesta.