Eilen illalla ennen nukkumaanmenoa aloin pohtimaan mitä abstrakteimpia ajatuksia. Ajatuspolkuni lähti liikkeelle vuosiluvuista. Vuodesta 2015, jota elämme nyt ja vuodesta 1989, jolloin synnyin. Nykyinen aikakäsityksemme kulminoituu Jeesuksen syntymään ja kuolemaan, mutta kiinnostavinta minun mielestäni on aikakäsityksemme olemassaolo ylipäänsä.
Tutustuin erilaisiin kulttuurisiin aikakäsityksiin, joita ovat lineaarinen, syklinen, episodinen, monokroninen tai polykroninen aikakäsitys. Aikakäsityksemme vaihtelevat kulttuureittain. Esimerkiksi skandinaavinen aikakäsitys on monokroninen sekä lineaarinen. Olemme täsmällisiä ja tehtäväkeskeisiä ja jaamme mielessämme ajan menneisyyteen, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Polykronisessa aikakäsityksessä puolestaan tärkeintä ovat ihmiskeskeisyys, joustavuus sekä useiden tehtävien yhtäaikainen hoitaminen. On kiinnostavaa huomata, kuinka teknologian kehitys tulee sekoittamaan ja yhdistelemään eri kulttuurien aikakäsityksiä. Koen edelleen, että me suomalaiset pidämme aikatauluista ja täsmällisyydestä. Mutta huomaan ainakin itse sisäistäneeni ajatuksen ajan jatkuvuudesta, siitä että se ei lopu ja, että yhden asian sijaan minun on mahdollista käsitellä useaa asiaa kerrallaan. Maailman eri kulttuurien sekoittuessa yhä enemmän ja enemmän, minusta on kiintoisaa seurata, miten syvään jotkin asiat ovat kulttuureissamme juurtuneet, mitä jokin asia vaatii muuttuakseen ja miten, jälleen kerran, yksilö löytää (tai on löytämättä) kulttuurellisen joustamisen taidot.
En nyt kuitenkaan sukella tuohon asiaan, sillä alkuperäinen kysymykseni oli ajan olemassaolo. Onko aikaa todella olemassa? Ainut todellisuus, mitä meillä on, on hetki, jossa olemme. Todellisuus. Nykyisyys. Kaikki muut maailman elävät olennot näyttävät ymmärtäneen tämän, paitsi ihminen. Ihminen soutaa ja huopaa niin menneisyydessä kuin tulevaisuudessa, vain koska voi. Vain, koska ihmisaivot kykenevät abstraktimpaan ajatteluun, poistumaan tästä hetkestä ja elämään pitkiäkin aikoja (ellei kokonaisen ihmiselämän) muualla kuin tässä hetkessä. Käsitys ajasta on ihmisen tuottamaa illuusiota, tapa hallita ja jäsentää. Maapallo pyörii radallaan ihmisen kalentereihin ja suunnitelmiin katsomatta. Universumilla on oma totuutensa, oma tapansa toimia eikä se ole ennenkään kysynyt siihen ihmiseltä lupaa. Mitä tapahtuisi, jos hetkeksi unohtaisimme elävämme kesäkuukautta, että on iltapäivä kello viisi, että on vuosi 2015? Mitä nämä ovat muuta kuin määritelmiä nykyisyydestämme? Tarvitsemmeko todellakin kaikkia näitä määritelmiä? Miksi ihmisen on niin vaikea olla selittämättä jatkuvasti kaikkea ympärillään olevaa ja elämässään tapahtuvaa? Entä jos hetkeksi päästäisimme irti faktojen etsimisestä, selkeyden ja selityksen etsimisestä, ja kokisimme yhteyden itseemme ja toisiin eläviin olentoihin? Sillä eikö siitä tässä kaikessa ole kyse, yhteydestä. Ei logiikasta. Ei tiedosta. Ei hallinnasta. Vaan olemisesta - juuri siinä missä olet.
